Haukuin aiemmin keväällä Forresterin viimeisintä web-julkaisujärjestelmiä käsittelevää raporttia varsin perusteellisesti, koska viimeisin Forresterin raportti oli poikkeuksellisen kummallinen ja erityisen epärelevantti pohjoismaisesta näkökulmasta.

Loppukesästä ilmestynyt Gartnerin viimeisin raportti ei ole aivan yhtä kummallinen, enkä tunne Gartnerin raportin takana olevaa prosessia yhtä hyvin, mutta on Gartnerinkin raportti melko erikoinen pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna. Silti Forresteriin verrattuna sanoisin, että Gartnerin raportti on jopa yllättävän järkevä, sitten kun sen tulkintaan ottaa aimo annoksen rajauksia ja tervettä järkeä.

Gartner Magic Quadrant for Web Content Management 07 2017

Gartnerillahan on aivan sama perusongelma kuin Forresterillakin: raportit eivät huomioi mitenkään maantieteellisiä eroja kumppaniverkostoissa. Näin Gartnerillakin on parhaassa kategoriassa mm. Sitecore ja Bloomreach, joiden välillä on aivan järkyttävä ero kumppaniverkostojen ja tuotekehityksen näkökulmasta. Bloomreach on Hippo-ostoksenkin jälkeen varsin pienikokoinen peluri, jolla on osaavia kumppaneita lähinnä muutamalla alueella (käytännössä USA ja Hollanti). Sitecore taas on yksi alan isoimpia tuotekehitykseen panostavia firmoja, ja lisäksi Sitecore-kumppaneita on laajasti ympäri maailman, myös Pohjoismaissa. On vaikea ymmärtää miten nämä kumpikin voivat olla markkinan johtavia pelureita.

Toinen Gartneria ja Forresteria yhdistävä perusongelma on isojen elefanttien suosiminen kaikissa raporteissa, vaikka näillä ei olisi ollut vuosiin enää mitään järkevää tarjontaa. Esimerkiksi IBM:n web-sisällönhallintatyökaluilla eivät halua tehdä uusia projekteja enää edes monet IBM:n uskollisimmat kumppanit. Suomessakin isot IBM-kumppanit ovat avoimesti suositelleet web-sisällönhallintaratkaisuiksi kilpailevia tuotteita (tämä on tapahtunut useissa North Patrolin konsultoimissa projekteissa), koska IBM:n tuote on erittäin raskas ja jäänyt kilpailijoistaan selkeästi jälkeen. Tästä todellisuudesta huolimatta Gartner luokittelee IBM:n parhaaseen kategoriaan.

Sivukommenttina todettakoon, että IBM:n omituinen tilanne web-julkaisun alueella on esimerkiksi ihan kohtuullisen iso ongelma verkkokauppamarkkinassa, jossa IBM on kuitenkin edelleen relevantti raskaan sarjan peluri.

IBM:ää vastaava tilanne on enemmän tai vähemmän myös Oraclella, joten myös Oraclen sijoittuminen johtaviin pelureihin on varsin kyseenalaista. Tosin Oracle nyt sentään panostaa jonkin verran oman tuotteensa kehitykseen, vaikka sen kumppaniverkosto on Pohjoismaissa heikentynyt vuosi vuodelta.

Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna Gartnerin raportti on silti olennaisesti Forresterin raporttia relevantimpi ranking-tuloksissaan. Jos parhaasta kategoriasta jättää Bloomreachin, IBM:n ja Oraclen pois, niin jäljelle jäävät Adobe, Sitecore, Drupal ja Episerver ovat jo aivan uskottava kärkinelikko web-julkaisujärjestelmien markkinalle juuri nyt.

Tosin ei Adoben kumppaniverkosto ole Pohjoismaissa mitenkään kehumisen arvoinen, mutta Adoben asema kärkikahinoissa on silti perusteltu tuotteen aktiivisen kehityksen ja maailmanlaajuisen kumppaniverkoston johdosta. Sitecore, Drupal ja Episerver taas ovat aivan tyypilliset kilpakumppanit isoissa hankkeissa Pohjoismaissa, koska kaikilla on laaja kumppanikenttä. Acquian läsnäolo on toki rajallinen vielä Euroopassa, mutta Acquian voi myös tulkita edustavan laajemmin Drupalia.

Muut Gartnerin raportin kategoriat ovat jo sitten huomattavasti sekavampia kokoelmia kummallisia otuksia. Esimerkiksi OpenTextin roikuttamista mukana näissä raporteissa voinee perustella lähinnä nostalgialla. Firmaa kun kutsutaan välillä leikillisesti ”sisällönhallintajärjestelmien hautausmaaksi”, koska niin moni aikanaan iso tuote on lopulta päätynyt saattohoitoon kyseisen brändin alaisuuteen.

Etenkin haastajien ja visionäärien listaukset ovat Gartnerin raportissa vain ostajia harhaanjohtavaa sisältöä. Ilmeisesti kun Gartner ei halua pahaa sanaa sanoa maksavista asiakkaistaan, niin näille heikommin pärjääville tahoille on edes jotenkin positiiviset kategoriat pitänyt keksiä. Esimerkiksi Coremedian luokittelu visionääriksi vaatii kyllä melkoista luovuutta jokaiselta joka on kyseisen tuotteen käyttöliittymästä nähnyt edes vilauksen (Windows 95 tulee mieleen).

Gartnerin raportin firmat voi hieman kärjistäen jakaa kolmeen koriin:

1) Haastaja-asemasta itsensä vahvaan markkina-asemaan raivonneita pelureita, jotka porskuttavat vahvasti, ja ostavat pääsyn raporttiin vahvistaakseen markkina-asemaa todella isoissa hankkeissa (esim. Adobe, Sitecore, Episerver, Acquia).

2) Aiemmasta suuruudestaan hitaasti (mutta vakaasti) hiipuvia pelureita, joilla on kuitenkin vanhaa asiakaskuntaa niin paljon, että pikkurahasta ei ole puutetta, ja joille Gartnerin raporttiin itsensä tunkeminen on hyvä tapa todistella vanhoille asiakkaille olevansa vieläkin relevantti peluri (ja näin lykäten muutamalla vuodella asiakkaiden vaihtohaaveita). Tämän luokan ilmeisimpiä edustajia ovat juuri IBM, Oracle, OpenText, SDL.

3) Keskikokoisia haastajia, jotka ovat joillain maantieteellisillä alueilla vahvoja kilpailijoita, mutta joilla on vielä todella pitkä matka aidosti globaaleiksi markkinajohtajiksi. Esimerkiksi Kentico, Coremedia, Progress, Bloomreach, eZ Systems ovat kaikki firmoja, joilla on hyvää teknologiaa ja kohtuullista markkina-asemaa myös oman kotimaan ulkopuolella, mutta joita ei vahvoiksi globaaleiksi pelureiksi voi mitenkään kutsua. Tämän kategorian edustajia voisi myös listata paljon enemmän, pelkästään Euroopasta aivan järkeviä ja kilpailukykyisiä tuotteita voisi laittaa listan jatkoksi useita (esim. Magnolia, Umbraco).

Tuon kolmannen kategorian firmojen pahin pelko liittyy myös siihen firmaan, joka ainoana ei mahdu kolmen korin luokitteluun. Automattic on WordPressin taustalla vaikuttava firma, ja WordPress on varmasti isoin, yksittäinen uhkatekijä markkinan keskisarjan pelureille. Automatticcia on kuitenkin varmasti Gartnerin vaikea luokitella, koska vaikkapa Drupalin lippua liehuttavaan Acquiaan verrattuna on Automatticin toimintamalli kovin erilainen.

WordPressin tuomaa massiivista haastetta keskisarjan pelureille ympäri maailman, on kuitenkin mahdotonta sivuuttaa tästä markkinasta puhuttaessa. Silti Gartner sivuuttaa asian lähes täysin.

Gartnerin raportin se viimeisin, ja ehkä sittenkin merkittävin, perusongelma onkin sen keskittyminen vain ja ainoastaan kaupallisiin, isoihin firmoihin. Tämän seurauksena esimerkiksi maailman kaksi sivustomäärissä ylivoimaisesti hallitsevinta web-julkaisujärjestelmää, WordPress ja Drupal, jäävät mainituksi vain ohimennen sivulauseissa. Gartner todellakin arvioi raportissaan ensisijaisesti Acquiaa ja Automatticia, ei niiden käyttämää perusteknologiaa, joka on kuitenkin asiakkaiden kannalta isompi asia kuin mainittujen firmojen tuottamat lisäpalvelut.

Valitettavasti Gartnerinkin suoritus on näin lopulta vain raportti, joka väittää käsittelevänsä koko alaa, mutta käytännössä käsittelee vain sitä osaa markkinasta, jolla on maksukykyä ja vahvoja kaupallisia intressejä ajaa omaa asemaansa. Mutta kun tämän vinouman tiedostaa, niin Gartnerin raportti on lopulta aivan asiallinen katsaus markkinan kaupallisten toimijoiden välisiin voimasuhteisiin.

Voiko Gartnerin raportin perusteella tehdä hyvän teknologiavalinnan? No ei todellakaan, mutta eiköhän tämä ole useimmille lukijoille onneksi selvää.

>> Lataa Gartnerin raportti esimerkiksi Episerverin sivuston kautta.

Tilaa blogin ”parhaat palat” -uutiskirje, joka ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.