17.11.2020

Järjestöjä on moneen lähtöön, mutta riippumatta järjestön luonteesta, tavoitteista tai koosta tulisi niistä jokaisen verkkopalveluitaan tarkastellessaan pohtia muutamia kysymyksiä ja muotoilla oma vastauksensa niihin.

1. Verkkosivustollasi et voi ”vaikuttaa päättäjiin”

Kansanedustajat, kunnallisvaltuutetut, ministeriöiden virkamiehet ja valiokuntien jäsenet ovat kiireisiä. He eivät käy selailemassa verkkosivustoja. Jos kirjoitat verkkosivustosi heidän silmilleen, äänensävy vieraannuttaa ”todellisia” kävijöitä.

Päättäjien puhuttelu eli lobbaustyö tapahtuu muissa kanavissa: tapaamisissa, tiedotustilaisuuksissa ja verkostoissa fyysisessä maailmassa. Vaihtoehtoisesti uutiskirjeillä, lehdistötiedotteilla ja some-viesteillä.

Verkkopalvelu voi kuitenkin olla sisältövarasto tiedotteille, ajankohtaisartikkeleille ja jalostetuille tietopaketeille, joita jaellaan muissa viestintäkanavissa. Sisältöjen pitäisi olla helposti avustajien, sihteerien ja valmistelijoiden tulkittavissa ja hyödynnettävissä, ja jopa tulostettavissa.

2. ”Kansalaiset” eivät myöskään vieraile sivuillasi

Tuhannesta suomalaisesta ehkä yksi tai kaksi tulee koskaan verkkopalveluusi vierailijaksi. Meidän on tarkennettava, kenelle verkkopalvelua tehdään ja kenen halutaan tulevan sivujen lukijaksi.

Ensimmäiseksi on hyvä ajatella, mitä haluamme saada verkkopalvelullamme aikaan. Onko se vain käyntikorttimme verkossa, vai halutaanko sillä saavuttaa jotain? Haluammeko jakaa substanssiosaamistamme vai houkutella uusia jäseniä vai molempia? Kun tiedämme, mitä haluamme verkkosivuilla tehdä, meidän on helpompi määritellä, kenet tuhannen suomalaisen joukosta haluamme verkkosivustollemme tulevan.

  • Onko hän jäsenesi (ammattiryhmän, potilasryhmän tms.) / jäsenen läheinen?
  • Onko hän kiinnostunut substanssiaiheestasi? Millä asiasanalla? Mistä näkökulmasta?
  • Onko hän kiinnostunut järjestöstäsi ja sen organisoitumisesta? Miksi?

Jotta saisimme haluamamme käyttäjän laskeutumaan meidän sivustollemme, meidän pitää vastata hänen kysymykseensä. Mitä hän kirjoitti Googleen? Mille sivulle hän hakutuloksista laskeutuu??

Ja kun käyttäjä on laskeutunut verkkopalveluumme, meidän on autettava häntä tunnistamaan itselleen suunnatut osiot, joista etsitty tieto ehkä löytyisi.

Jos haluamme houkutella kävijän liittymään jäseneksemme, pitää jäsenedut tuoda hänelle näkyväksi. Miksi kannattaa liittyä jäseneksi? Järjestöstä riippuen jäsenhoukuttelua voidaan tehdä tunteiden ja mielikuvien tai hyötyjen kautta. Riippumatta siitä, millä kulmalla lähdetään markkinoimaan jäsenyyttä, hyödyt pitää kertoa käyttäjän näkökulmasta, ei organisaatiolähtöisesti. Tee jäsenyyden eduista vaikka selkeä, konkreettinen 10 hyvän syyn listaus! Äläkä unohda selventää realiteetteja ja reunaehtoja: Kuka saa liittyä? Mitä se maksaa?

3. Käyttäjät inhoavat sisäänkirjautumista

Mitä tietoja meidän on pakko kätkeä sisäänkirjautumisen taakse? Jos tietosisältösi ovat salasanasuojattuja, ne eivät löydy Googlella. Jos käyttäjä löytääkin tiensä verkkosivustollesi, hän ei näe sisäänkirjautumisen takana olevia tietoja.

Jos kaikki jäsenedut ja jäsenelle tarjottava lisäarvo on piilotettu kirjautumisen taakse, potentiaalinen jäsen ei niitä näe eikä näin ymmärrä, mitä hyötyä hän saisi jäseneksi liittymisestä. Myöskään jäsen, joka käy sivustolla harvakseltaan, ei ymmärrä kirjautua, jos hän ei tiedä, mitä kirjautumisen takana olisi tarjolla.

Suuri konseptilinjauskysymys onkin, onko tarjoamasi tietosisältö niin strategisesti tärkeää, että sen saaminen on yksi syy maksaa jäsenmaksua?? Jos ei ole, mitkä tiedot on oikeasti salattava? Yksittäiset tiedot vai osat jostakin tietokokonaisuudesta?

Jos tietoja on tarpeen suojata salasanalla vain jäsenille, siihen on useita vaihtoehtoja. Salasanalla suojatut aarteet voi tehdä näkyväksi tarjoamalla lisätieto kontekstissa, erillisenä elementtinä (esimerkiksi oaj.fi tai mtk.fi). Näin jäsen törmää hänelle tarjottavaan lisätietoon muun sisällön yhteydessä, eikä joudu erikseen etsimään jäsenelle annettavaa tietoa.

Vuosia sitten hyvin suosittu toimintatapa oli tarjota navigaatiossa yksittäisiä salasanalla suojattuja sivuja, mutta nykyiset julkaisujärjestelmät tukevat tätä hyvin huonosti.

Sen sijaan on mahdollista luoda verkkopalveluun kokonaisia osioita, jotka ovat salasanasuojattuja (esim. asianajajaliitto.fi).

Jos näitä tehdään, pitää kävijälle olla hyvin selkeää, mitä kirjautumisen takana on, jotta se on vaivan arvoista. Kolmas tapa on tehdä täysin erillinen palvelu kirjautumisen taakse, ikään kuin ekstranet. Jos tähän ratkaisuun päädytään, pitää pohtia, mitä julkaistaan julkisella sivustolla kaikille ja mitä ekstranetissä jäsenille, vai julkaistaanko jokin asia molemmissa.

Uskotko, että käyttäjä käy etsimässä tarvitsemiaan tietoja molemmista verkkopalveluista?

Jos on pakollinen tarve piilottaa sisältöjä kirjautumisen taakse, sisäänkirjautumisesta on syytä tehdä mahdollisimman helppoa. Kirjatumisikkunan tulisi olla vakiopaikalla oikeassa yläkulmassa, käyttäjätunnuksen pitää olla selväkielinen ja ymmärrettävä, mielellään sähköpostiosoite. Salasanasääntöjen pitää olla kyllin helpot ja käyttäjälle pitää tarjota helppo tapa vaihtaa salasana (ilman että vanhaa salasanaa pitää muistaa). Myös kirjautumista Facebookin, Googlen tai Microsoftin tunnuksin voi pohtia.

4. Jäseniä on kahdenlaisia

Kaikki jäsenet eivät ole verkkopalvelun suhteen samalla viivalla. Meillä on rivijäseniä, joilla ei ole syytä vierailla verkkopalvelussamme jatkuvasti, ja aktiivijäseniä, kuten vapaaehtoisia tai luottamushenkilöitä, joilla on rivijäsenistä hyvin poikkeavat tiedontarpeet: nämä ovat valmiita tulemaan verkkopalveluumme usein, ja jopa kirjautumaan.

Suurimmalle osalle rivijäsenistä riittää, että järjestö tekee työnsä, esimerkiksi huolehtii hänen etujensa valvonnasta. Jäsen ei käy aktiivisesti verkkopalvelussa, vaan hän odottaa ennemminkin, että häneen ollaan proaktiivisesti yhteydessä – uutiskirjein, viestein, jäsenlehden tms. kautta.

Rivijäsen aktivoituu verkkopalvelun suhteen elämän muutostilanteissa, kuten työpaikan vaihdon, sairastumisen tai uuden roolin myötä. Hän voi myös tarttua sosiaalisessa mediassa jaettavaan uutiseen tai keskusteluun, ja sitä kautta päätyä järjestön verkkosivustolle.

Rivijäsenen elämä pitää tehdä mahdollisimman helpoksi. Kun hän kerrankin tulee verkkosivuille, auta häntä tunnistamaan oma tilanteensa ja etsimänsä sisällöt. Anna riittävä, hallittava ja ymmärrettävä määrä tietoa – älä turhaan tarjoa esimerkiksi jäsentietojen yhteydessä sellaista informaatiota, joka on selkeästi tarkoitettu aktiivijäsenille. Äläkä pakota rivijäsentä kirjautumaan turhaan.

Aktiivijäsen puolestaan tarvitsee rivijäsentä syvempää tietoa ja ohjeita, ja hän on jopa valmis kirjautumaan. Aktiivijäsenet ovat enemmän rinnastettavissa järjestön työntekijöihin kuin suureen yleisöön. Aktiivisemmassa roolissa oleville jäsenille tarjottava tieto kannattaa erottaa rivijäsenten tietopaketeista.

Aktiivijäseniä on rekrytoitava jäsenkunnasta, mutta se on eri asia kuin jäseneksi houkuttelu. Samalla tavalla kuin jäsenille tarjottavan lisäarvon voi tehdä näkyväksi potentiaalisille jäsenille, aktiivijäsenten tukeminen voidaan tehdä näkyväksi rivijäsenille.

Aktiivijäsenet osallistuvat, verkostoituvat ja toimivat – keksi siihen mahdollisuuksia!

5. Jäsenistölle on keksittävä lisäarvoisia palveluja

Erilaiset digipalvelut ovat kovasti tapetilla, mutta se, mikä palvelu tuo aitoa lisäarvoa jäsenistölle, riippuu täysin jäsenkuntasi luonteesta.

Verkossa voidaan toki tarjota erilaisia verkostoitumisen foorumeita ja mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen, laajaa materiaalipankkia, dokumenttipohjia, ainutkertaista dataa. Chatteja ja neuvontapalveluita, kursseja, webinaareja, videoita. Äänestyksiä ja kyselyitä.

Se, ovatko nämä tarpeellisia ja ”lisäarvoisia”, on paljon kiinni siitä, minkälainen jäsenkunta on, mutta toisaalta myös siitä, minkälaisia resursseja järjestöllä on käytettävissä. Aina ei kuitenkaan ole tarve rakentaa kovin ihmeellisiä palvelumuotoja.

Usein jäsen kokee lisäarvoa ihan vain siitä, että hän tietää, että hänen etujansa ajetaan, hän tuntee kuuluvansa joukkoon, hän tulee arvostetuksi, hän voi tulla näkyväksi omalla alallaan, vertaisryhmän joukossa ja hän kokee pääsevänsä vaikuttamaan (vaikkapa kyselyillä ja äänestyksillä).

Tämä artikkeli pohjautuu samalla otsikolla pidettyyn webinaariin, jonka Virpi Blom ja Camilla Heikkilä pitivät 17.11.2020. Katso muut North Patrolin webinaarit ja osallistu!

Tilaa blogin ”parhaat palat” -uutiskirje, joka ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.

Kaipaatko neuvoa omaan verkkopalveluhankkeeseesi? » Ota yhteyttä!